>

2017/09/22

Aamuyön jälkeen

*Jatkoa edelliselle runolle*



Kello on jo aamukuus,
siinäkin vasta ihanuus.

Aurinko alkaa nousemaan,
lehdet puista tipahtaa.

Tästäkin tuli meille uneton yö,
kaikilla muilla alkaa koulu tai työ.

Läheisellä niityllä ei näy muuta ko laaksoa ja vettä,
mutta katoppa toisella puolen mettää.

Äänemme ovat käheinä viime yön rallatuksista. 

Oisko nukkumaanmeno jo vihdoinkin aiheellinen?

2017/09/14

Nukkuminen on heikoille

Kello on neljä aamuyöstä,
vielä hereillä vaikka 
seuraavana päivänä muilla töitä

Me kaks, elikkäs mie ja mun komppis
me lauletaan yhdessä Syksyn säveltä
mietitään maailmanmullistavia asioita

Soittolista päällä, ehkä liian kovalla,
meitä ei kiinnosta, eikä näytä naapureitakaan
Ainakaan ne ei myönnä asiaa

Osalla on pieniä lapsia, osalla isompia,
osa elävät yksin, tai kaksin, tai solussa
Meillä nukkuu vain koira nimeltä Max
joo että vetäkää paremmaks

Laulan suuni käheäksi, 
sanon mitä ajattelen yötä päivää

2017/09/12

Tuuli vetää vähän liiankin hyvin

Miten kova tuuli
voi tuntua näinkin ikävältä

Ulkona lehdet lentävät
pyörremyrskyn tapaan

Tavaroitakin lentelee
sinne sun tänne

Täällä tuulee niin että
veto tuntuu tänne saakka

Lähipäiville ennustettiin myös vettä
ikävä juttu, kaikilla ei ole saappaita

Toisaalta meitä katotaan muutenkin
erittäin p i t k ä ä n

Moneksi ollaan mietitty:
Ollaanko me liian outoja?


Jokin seikka vetää meiänkin puoleen
meitä pienet prinsessoiksi sanovat
isot vaan katsovat vihaisina

Mutta ollaan jo totuttu tähän

Me tiedetään parhaiten
omat tarinamme

Se on pääasia