Pääni on tyhjä ko lompakkoni

Yritän tänne,

jotain saada.

Kysyin sulta,

saanhan jäädä?

Mutta päätit lähteä sitten jonkun muun matkaan.

Tosin, mulla on muutakin mielessä.

Kelaan, miten mä tätä jatkan.

Jotain on kyllä pielessä.

Turhaan stressaatte lahjoista

Hössötys, se on jälleen alkanut.
Ilmankos jengi on jälleen stressaantunut.

"Mitähän ostettaisiin lahjaksi", mietitään.
Samalla muut kelaa mitä pistettäisiin joulupöytään.

Pimeää on ulkona, ainakin kolme neljäsosaa,
Lapissa on kohta pimeää 24/7.

Me tapellaan siitä että mihinkä riittäisi.
Ei ainakaan siihen kaikkeen mitä pitäisi.

Siksipä mä jätänkin suklaakalenterin ostamatta,
ja näin jätän turhan tuhlailun rahan nostamatta.

Ja arvatkaa mitä?

Jouluaattoon on enää...

vajaa kuukausi!

Paskanpuhujien ihmekaupunki

Näihin ilkeisiin sanoihin olen kyllästynyt

Miten paljon olen niitä kuullut, siitä olen yllättynyt

Ihan sama kuka on kyseessä, ketään ei kiinnosta mun tunteet

Niitä kiinnostaa vain niitten omat katseet ja suhteet

Väitetään, että he olisivat kateellisia

Todellisuudessa he ovat kusipäisyyden aatelisia

Tunteettomia paskiaisia koko sakki

Heitän kohta voltin pää edeltä partsilta, siinä sulle nakki

Tuntuu, etten ole täällä mitään

Vaikka kotimatkani suuntautuukin itään

En todellakaan sanoisi että olisin asiasta ylpee

Liian moni henkilö on mulle yllättävän nyrpee

Maailma kumartaa mua enemmän jopa niitä piripäitä

kaikkihan sen tietää että maailma on täynnä kusipäitä

Olen itseasiassa järkyttynyt minkälainen tää maailma on mulle

Kuljetaan yhdessä tää reitti harkiten, onhan tää kirje sulle