>

2018/05/31

Huonoa asennetta tai sittenkin rotusyrjintää?


Ko kysytään mikseivät ne aukene? Ne ovet. Ei ne ovet aukea vieläkään meille vaikka siitä kappaleesta on kohta 50 vuotta. Varsinkaan jos sullon sellane nimi niin ko mulla. Erittäin paska juttu ko kelaat. Emmie ees elä kulttuurissa. Kuljen shokit päässä, lyhyttukkasena. En halua lapsia enkä kuuntele iskelmiä. En aina ollut sellanen, mutta aina sisimmässä ne hameet ovat olleet mielestäni ahdistavia. Ja sitten se ko joudut salaamaan elämääsi.

Oli pakko päästä pois siitä tumman tytön kuoresta. Siksi nakitin siskoni tekemään haastattelun asiasta, joka on mulle jokapäiväistä mutta esimerkiksi tämän tekstin julkaisijalle vain jännää ja erilaista elämäntyyliä. Erilaista se on, vähän liiankin kanssa.
— Rosita

Sinäkin olit joskus yksi heistä

Vuosia sitten koulun salissa

Lauloit Hetki lyötä looppina
siinä samassa ko todistuksia teineille jaettiin

Vanhemmat siinä haikeena pyyhkivät kyyneleitään
meillä oli vasta koitos edessä

Kului vuosia, ja sitten oli meidän vuoro lähteä siitä paskanpuhujien lentokentästä
jota myös alakouluksi kutsuttiin


Tänä päivänä kotipihalla
Kuvitella - mekin oltiin joskus tuossa jonossa
nyt siitäkin on monta vuotta aikaa

Nyt olemme nuoria aikuisia
vailla koulutusta, mutta meitä on opetettu rakastamaan

Toisiamme ja meiän elämänkumppaneita
tässä hetkessä, tässä talossa jossa ei ole ikävä juuri mitään


Mutta meistä tulee vielä jotain
vähintäänkin arjensankareita

2018/05/29

Se vaan on näin että...


2018/05/26




5. VIIMEISET HETKET LEIRILLÄ

Leirillä kärvistellään pelkästään kuumuudessa kera jo lämmenneiden limonadejen, ruuat ovat suurimmaksi osaksi jo syöty. ”Iina! Milloin nää kiertolaiset palaavat tänne, edes tavaroita hakemaan”, Jemina kysyi. Jemina kysyi sitä ennen tätä samaa kysymystä Andrásilta ja Tinolta, mutta kummaltakaan ei herunut vastausta. Ja niin siinä arvattiinkin, Iinakaan ei tiedä. Tinon ja Andrásin puhelimista loppui virrat, joten Iina on viimeinen toivo. Iina ei ole juurikaan käyttänyt puhelintaan, mutta hän ei usko että senkään puhelinta saa enää päälle. Ollaanhan täällä oltu jo muutaman päivän ajan eikä täällä oo kunnon sähköpistokkeita. Kukaan ei tiiä mitä tehdä, joten heillä ei ole muuta vaihtoehtoa ko mennä vähäksi aikaa siestaan – ihan niin ko Espanjassa, jossa Tino kävi perheensä kanssa lapsena. Tai András silloin hänen ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa, jonka kanssa tuli välirikko noin vuosi kaks myöhemmin.

Sillä välin sillä paremmalla rannalla Eni ja kumppanit saivat vastikään lounasta. Ranskalaisia ja rullapullia, kera kylmien limonadejen. Jännä juttu, me saatiin se suurin pöytä. Muut pöydät sopi lähinnä niille pariskunnille, tai kahden mukulan lapsiperheille.  Eni, tää kuulostaa hyvältä. Mitäköhän musaa tää on?”, kysyin.