>

2017/08/01

Köyhyydestä rikkauksiin

Matkalla ehkä tän reissun jännimpään osaan, että oli pakko tänne raportoida. Mutta toivottavasti kaikki on tän arvoista...

Mua kiehtoo kaikki nää getot, katutaiteet ja muut karuudet kaikessa muodossaan. Emmä tiiä miksi, mutta näin on. Ehkä nää liittyy unelmiin, kiinnostuksenkohteisiin, kokemuksiinkin. En ole lapsuudessani elänyt kovinkaan gloorista elämää, vaikkei mun ole tarvinnut elää sitä slummielämää toisin ko Anitan piti. Mut Anita onkin kotoisin niistä slummeista, minne ollaan tänään menossa. Käytetään sen entisiä kotikatuja kuvausmaisemina. Kotiinpalattuani voisi siis ihailla niitä.

Oli lähellä etten olisi Anitan kanssa jouduttu vaaratilanteisiin. Parin korttelin päästä oli vaaratilanne, ko paikallinen rikollisjengi oli hakanut jonkun – tiedä kenen. Mutta enää Anita ei asu siellä, hänellä on koti nykyään jossain aivan muualla. ”Pelottaa mun mennä sinne – tiedä mihin tilanteisiin jouduttaisiin”, Anita sanoi mulle. Ollaan nopeita, kuvataan muutama asukuva ja rekvisiittaa – sitten poistuttaisiin. Näin tehdään, koska tää valinta on fiksuinta mitä voidaan tehdä.
Mä synnyin täällä, muutin täältä nuorena tyttönä pois. Olin rohkea koska tein niin, muuten olisin nyt perheenäitinä jossain täällä päin ja sitä en halunnut – elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Tänään elän suhteellista elämää mitä haaveilin. Kiitos sulle ja sun isällesi”, Anita sanoi ja toisteli samalla tekstejään mitä hän ystäväkirjaani laittoi aikoinaan. Mutta nyt on aika mennä kuvauskeikalle, aikaa ei ole juurikaan hukattavaksi.

Samalla ko kuvataan, meillä molemmilla riittää asiaa liittyen näihin kulmiin. ”Toisin sanoen, mitä tekisin ilman sua. Mullei ole täällä enää muuta ko muistoja. Mullei ole kavereita, ne mä menetin kotiäiteydelle ja köyhyydelle. Eikä perhettä, sisaruksia vain. Sekä erittäin kipeä äiti”, Anita jatkoi ja mä siinä totesin – onhan sulla perhe täällä vaikkakin se on pieni. Sen mäkin tiiän, rasismia täällä on. Syy löytyy näistä öykkäreistä ja pikkurikollisista, päättäjiä unohtamatta. Kuitenkin politiikassa on myös vähemmistöjä, toista se on siellä missä mä asun.

Tän jälkeen kello alkaa olemaan sen verran paljon, että työläiset ovat jo ruokaa keittämässä. Se ei näy täällä, harva täällä töitä ees tekee. Mutta meidän osalta se tarkoittaa sitä, että on aika mennä. Kotia päin, Anitan kotikotona on jo käyty ja meillä on kaiken lisäksi nälkä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti