>

lauantaina

Elämä on. Kusipäät jätä.

Kello on puol päivästä, aloitin kirjoittaan.
Kirjoitan asioita, mitä mieleeni tupsahtaa.
Mieleeni tupsahtaa kirjoittaa jotain liibalaabaa.

Vähän niin ko Irinan noin kymmenen vuoden takaisessa albumissa.
Siltä artistilta, josta tulee lapsuusmuistoja mieleen.
Siltä artistilta, jonka kanssa on yhtäri ja keikalla kerran oltu.

Siitä kaikesta on ainakin sen pari vuotta jo.
Olin vielä silloin alaikäinen tai vasta 18 vuotta täyttänyt.
Putosin henkisesti sinä vuonna kaivoon.

Mutta nousin siitä kaivosta ylös,
valitettavasti nyt olen taas särkyneiden sydänten teillä.
Miksi, kysynpä vaan ja kompastuin taas.

Jäin siihen mietiskeleen ja konttaileen.
Jäin siihen huutaan kusipäille kaikkea pahaa.
Ne samat tyypit tosin tuhlaavat rahansa Applen tuotteisiin.

Joten näytän niille keskarii, 
sylkäsen maahan ja sitten jatkan matkaa virnistellen.
L o p u l l i s e s t i .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti