Viimeinen niitti

 

Oli pakko purkaa vaan ulos

tää on tätä
tyhjän paperin pelkoa

mitään tarpeeksi hömppää ei vaan synny

pää hajoamassa
päivä päivältä enemmän
yritän pidätellä itkua
sinnitellä, kestää, pitää pokkaa
mutta vaikeaa se on

kaikki purkautuu vihana ulos
koska niin on aikoinaan kotona opetettu
älä itke ilman syytä
ja mikään ei ollut tarpeeksi hyvä syy
tätä tää on ollut koko hiton vuosi
              s e l v i y t y m i s t ä
kesä meni kyl liiankin siivillä
mutta kevät ja syssy meni sumussa
niin sumussa että puolet kuusta menee peiton alla
syöden sipsejä ja suklaata

sitten valitan komppiksille ko hampaisiin sattuu
ja valitan lisää sitä myötä kunnes komppiksiin sattuu
ja sitten ko käy tarpeeks kovilla, sitten käsiin sattuu

koska mä en enää kestänyt
paha olo vei voiton
huuto kuuluu kilometrien päähän
muut ignooraa tai mollaa
tähän on jo  t o t u t t u
kukaan ei välitä sillo ko on pahin kriisi

pelkään että jään vielä yksin
tavallaan olen jäänyt jo
olen drop-off koulusta, yhteiskunnasta, kohta jopa kaveripiiristä
suku pitää mustana lampaana, olen vaan yks lumppukasa

jos kuolen nuorena, voitte kiittää mielenterveyssysteemiä
tässä paskassa maassa, ko antoivat näin käyneen

jälleen kerran

Kukaan ei välitä, ei edes suojelusenkelit

TW: Itsetuhoisuus, parisuhdeväkivalta

En muistele millään hyvällä,

en varsinkaan näitä hetkiä

Siitä kamalasta yöstä on jo vuosi,

kunpa tää piina ei olisi yhtään tosi

Vain väsymys pitää sisällä nyt

nämä vuodet, nämä ihanat vuodet,

ne on nyt takanapäin

toivottavasti lisää olisi vielä edessäpäin, 

takaathan sen?

nämä vuodet, nämä selviytymisen vuodet,

miten voitaisiin taata ehjänä säilyminen?

ilman sitä että jalat pettäisivät alta,

ilman sitä että päätyy valkoisten seinien keskelle,

kevät on pitkällä ja motivaatio kotoiluun loppunut

kesä tulossa ja tahtoisi jo rannalle

haluaisin hyvästiksi jo nämä talven jäljet

koronteeni ei ole kaikkia varten, 

kesä on lyhyt ja vähäluminen,

kylmät päivät nukutaan

kuumat päivät ulkona maataan

mut samassa veneessä kuljetaan

toivottavasti tulevaisuutemme turvataan

koko sakki tässä kivisessä maailmassa,

asvalttiviidakossa

lähin puisto ei ole kaukana,

mutta se on täynnä ihmisiä

eletään päivä kerrallaan, tulispa lisää hyviä vuosia

nyt vaan ei ole jaettu elämälle parhaita pelikortteja

mutta vaikka tämä klisee onkin, me selvitään kyllä

Omistettu exälle numero kolme

Sua ei kiinnosta lopettaa juomista

Sua ei kiinnosta muiden mielenterveys

Sua ei kiinnosta muuttaa asennetta

Sua ei kiinnosta mennä terapiaan

Sua ei kiinnosta vittu mikään muu ko oma ego

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

En ala kattomaan tätä menoa,
vedä käteen jos et muuhun kykene

Mua ei kiinnosta enää tietää sitä, onko sulla yksinäinen olo
Mua kiinnostaa vain yksi juttu, sanon että sä oot nolo

Teit mun keväästä helvetin
teit mut entistä sairaamman
teit mulle uusia pelkotiloja

En ala leikkimään kanssasi totuutta ja tehtävää,

en yhtään mitään, haluan päästää vaan susta irti kokonaan

Riisuit mut kokonaan, ja näin sain pelätä
sinä toukokuisena iltana
eikä tämä jäänyt edes siihen
pidit mua jonain leluna, jolla leikkiä

Samaan aikaan syyttelet mua
omahyväiseksi
itsekkääksi
joita en siis ole
ihan ko olisit joku itse täydellisyys
kuule, se nyt menee niin että:

Se joka haukkuu on ite sellainen
sitä on opetettu jo ala-asteella

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

Tee palvelus, hyppää vaikka kaivoon

Spedejä riittää maailmassa

mä en tajua,
miten
v ä l i n p i t ä m ä t t ö m i ä
ihmisiä voikaan olla mun lähipiirissä

tuntuu ko kukaan ei tajua
tätä helvetin tilannetta tässä näin

toisille näköjään
m a t e r i a
ja
o m a   n a u t i n t o 
on tärkeämpää ko muitten terveys

haluatko että sairastun ja kuolen?
haluatko että ihmisiä kuolee takiani?
haluatko että kättä pidempää heiluu?

olen saatanan vihanen nyt.
kiitos sun oon nyt kaks viikkoo karanteenissa,
jätä mut rauhaan kunnes tää epidemia on ohi.

Karanteenikevät

keikat peruttu

harrastukset peruttu

tärkeät asiat peruttu

kaikki muukin peruttu

kevät menee hukkaan
päivät menee hukkaan

nyt ei tarvii värjätä tukkaa

eikä käydä suihkussa

kuitenkin päivät menee nukkuessa

ei väliä miltä näyttää
näyttääkö petolinnun perseeltä

mut mä selviin tästä
takaan sen
on sitä pahemmastakin
kerran olin jo kuolla
kylpyhuoneen lattialla

siitä on kaksi vuotta aikaa
talvi oli loppumassa
kevät alkamassa

keväät ovat aina kriisin paikkoja

tällä kertaa tää ei ees ollut syytäni

me kaikki ollaan saman paskan keskel

niin sinä, minä ko naapurin Pekkaki

Joskus suku on pahin

Monia asioita pään sisällä,

monia traumoja käsiteltävänä.

Ei vielä vuottakaan kerinyt täyttämään,

kun koki jo ekan helvetin.

Kului 20 vuotta. Natalin siivet meni rikki.
Ei enää rukoilut auta tässä vaiheessa.
Kavereiden tsemppailuista puhumattakaan.

"Alkaa loppumaan kärsivällisyys."
Sanoja sai maistaa omaa lääkettään.

Ite hän puhuu koko ajan ruuasta,
toinen taas puhuu kurjasta lapsuudestaan.

Tosin vaikka se ruoka olisikin täyttävää,
ruoka on hyvää ja yleensä aika positiivista.

Ei se jokapäivänen saarnaus kaltoinkohtelusta
sun muista ole muille kivaa kuultavaa,
ei ole kiinni kulttuurista,
jos pää pettää.

Ehkä on aloitettava puhtaalta pöydältä,
välillä se oma suku on kaikista pahin.
Nata, älä aiheuta itsellesi marttyyrikuolemaa,
aloita uusi luku vaikkapa ulkomailla.

Hyvää yötä ja kauniita unia

Valot päälle. Muu omaisuus sohvalle.

Mikä väsyttää, en ole muuta tehnyt ko kaupassa käynyt.

Huutoa tuuleen,
valituksia kaikkoaa,
ihan ko kuuluisin hullujen huoneeseen...

Monesti asioita jää viime tinkaan, jopa kesken,
tääkää päivä ei ole luotu mua varten

Silmät kiinni, on aika mennä nukkumaan.

Parempaa uutta vuotta

Tää vuosikymmen.
Piinojen vuosikymmen.
Kuljettu läpi nuoruuden,
ja sille tielle jäin.

Perjantai 13 lusijanpäivä

En oikein ole ollut tänä vuonna joulumoodissa,
olisin vain iloinen jos koko tämä roska loppuis

Mua triggeröi solukämpät, tulee vaan turhia riitoja
en halua enää siinä kämpässä bileitä olevan
meitä haukutaan kakaroiksi,
mie loukkaannuin vaikka oisin voinut kuitata "ok boomer"

Vihaan pikkujouluja, lasken päiviä jo uuteen vuoteen
jätin ne vähäisetkin tsänssit väliin,
koska en halua kuolla tänäkään yönä junanraiteessa

Pieni ja hutera ote

Meidän toivomus

Et ole yli-ihminen, oot kusipää

Rikkinäinen mieli
täynnä sataprosenttista vihaa ja väkivaltaa

Päiväni jälleen kerran pilattu
öyhöttäjän ansiosta

Vittu ku vituttaa,
että pitikin mennä tää päivä näin,
vois kantaa jatkossa jotain kättä pidempää

Aina ei lomailukaan saa oloa paremmaksi

Se on okei myöntää, 

että ei ole kunnossa

Huutaa keskellä ei-mitään

miten elämä on helvettiä

Mutta se on noloa

huutaa ihmisväen keskellä

heille vieraalla kielellä

täydellistä sekasortoa

Lomareissuni oli yksi kaaos

niin ko muutenkin vikat viikot

Menetin kontrollin täysin

mun vaatteeni saivat verisen kohtalon

                                          varoittamatta

Se päivä ei ollut pelastettavissa

sanomattakin selvää

Se mesta ei ollut ihan mun makuun
kaipasin jotain enemmän

Ehkä annan toisen mahdollisuuden
ehkä en
ehkä jään suosiolla lepäämään

Musta ei tällä hetkellä vaan oo mihinkään

Hävitin mun kontrollin

En tiedä millä korusanoilla aloittaa

Olen pettynyt itseeni

haluan purkaa vähän tätä tilannetta

Juuri ko luuli ettei syvemmälle voi mennä

sitä vaan meni ja aivan saatanan lujaa

Pistit valheet suustasi

loukkasit näin mua saatanan pahasti

vedit kaverini mun luotani

...ja mut takaisin kesäkuuhun 2016

ihme etten päättynyt putkaan tai osastolle

Mulla on onneksi vielä ihmisiä jotka välittää

muuten olisin jo tuhkaa kupissa

tai raato junanraiteessa

Minä olen hullu

en ois uskonut että oisin niin raivohullu ko oon
mutta mä oon

ajattelemassa fantasioita kuolemista omin kätösin tehtynä
mutta mä ajattelen
koska mun mieli on todella rikki
eikä edes kovinkaan kaunis

miks miks miks

kerran näin unta että mut tapetaan seppuku -miekalla
mä itkin ja toivoin kädet ristissä että "voi voi kunpa tää ei ois enneunta"

mä tiiän etten loppupeleissä uskaltaisi sellaisiin
mutta mä tiiän myös sen
että psykoosiin päästyään kaikki on mahdollista

mä toivon että mut ois voitu pelastaa
nyt on liian myöhäistä
lapsuuteni on pilattu jo neljätoista vuotta sitten
ootteko te nyt iloisia, ala-asteeni ohjaajat?

ootte nostamassa maljaa, ko teen kuolemaa
oon katkera kaikesta tästä mitä mulle on sattunut
ilman välittäviä henkilöitä oisin jo tuhkaa

mut mut mut

mulla ei ole elämänhallintaa edes atomin mitassa
mun elämästä ei saa järjen otetta

Ylikierroksilla

Mimmi taas ylikierroksil
ei sitä malta levätä, ei syömään evästä

Ei sitä tosin nälkäkään oo
tuus nyt syömään, sanon vaan "joo joo"

Uhkaavasti lähestytään Itistä,
miun jalkani alkaa nitistää

Mutta ei sinne kävellen helpolla pääse

Kontulaan itellä mökiltä vaan parisen kilsaa
ei kuuttatoista

Sinne voi sentään jopa kävellä
tosin sinne meno ei kiinnosta

Elämänhallinta: Poissa

mun ei ehkä pitäis olla vapailla jaloilla

mutta olen silti

mun ei pitäisi päästää niitä sammakoita

päästän silti

mun ei pitäis sössiä näitä asioita

sössin silti

jo ennen syntymää

olin kirottu

kirottu näillä helvetin poikkeavuuksilla

kirottu näillä päässä pyörivillä ajatuksilla

käsistä tulevilla liikkeillä

ajatukset: kukaan ei rakasta /välitä musta

                  kukaan ei jää kaipaamaan mua,

                  ei edes vanhimpani

                  olen pahin ihmisjäte ikinä

liikkeet: ruokaa on tippunu lattialle koska ote petti

               piirtäminen on tavanomaista vaikeampaa koska iänkaikkinen tärinä

               jos multa kysytään ni tarviisin tarjottimen

ja

niin

edelleen

mulla on bulisti kyssäreitä

elämääni liittyen

koska äiti
mun elämänhallinta on menetetty jo 2007

sitten kehtaan väittää että mulla menee "ihan jees"

koko tää helvetin yhteisöni tietää että mulla menee paskemmin

ko yhellä ystävälläni sillo kymmenisen vuotta sitten

nyt hän on huolissaan musta
en yhtään ihmettele miksi
jos jatkan näin, oon haudassa tai lukkojen takana
muutaman vuoden kuluttua


ja

Helmikuussa menetin kaiken

mulla ei ole enää mitään menettävää,
varsinkaan ko ne on jo menetetty.

menetin kaiken 2010-luvulla,
keskellä hallitsematonta kaaosta.

tää on helvettiä


tää maailma ei ole mun kaltaisille


mä vaan
                 p u t o s i n 
                 
                        h  a  j  o  s  i  n
   
           s   ä   r   k   y   n   e   e   n   ä

                                           kivikovalle lattialle

tuntuu ko saisin hengenahdistuksen

välillä jopa toivon että saisin sellaisen

ei tarvisi enää murehtia elämästä

vastoinkäymisistä

kämpästä

ylipäätään  m i s t ä ä n

sitten voisin aloittaa kaiken aivan alusta

u u d e s t i s y n t y n e e n ä