Oli pakko purkaa vaan ulos

tää on tätä
tyhjän paperin pelkoa

mitään tarpeeksi hömppää ei vaan synny

pää hajoamassa
päivä päivältä enemmän
yritän pidätellä itkua
sinnitellä, kestää, pitää pokkaa
mutta vaikeaa se on

kaikki purkautuu vihana ulos
koska niin on aikoinaan kotona opetettu
älä itke ilman syytä
ja mikään ei ollut tarpeeksi hyvä syy
tätä tää on ollut koko hiton vuosi
              s e l v i y t y m i s t ä
kesä meni kyl liiankin siivillä
mutta kevät ja syssy meni sumussa
niin sumussa että puolet kuusta menee peiton alla
syöden sipsejä ja suklaata

sitten valitan komppiksille ko hampaisiin sattuu
ja valitan lisää sitä myötä kunnes komppiksiin sattuu
ja sitten ko käy tarpeeks kovilla, sitten käsiin sattuu

koska mä en enää kestänyt
paha olo vei voiton
huuto kuuluu kilometrien päähän
muut ignooraa tai mollaa
tähän on jo  t o t u t t u
kukaan ei välitä sillo ko on pahin kriisi

pelkään että jään vielä yksin
tavallaan olen jäänyt jo
olen drop-off koulusta, yhteiskunnasta, kohta jopa kaveripiiristä
suku pitää mustana lampaana, olen vaan yks lumppukasa

jos kuolen nuorena, voitte kiittää mielenterveyssysteemiä
tässä paskassa maassa, ko antoivat näin käyneen

jälleen kerran

Kukaan ei välitä, ei edes suojelusenkelit

TW: Itsetuhoisuus, parisuhdeväkivalta

En muistele millään hyvällä,

en varsinkaan näitä hetkiä

Siitä kamalasta yöstä on jo vuosi,

kunpa tää piina ei olisi yhtään tosi

Omistettu exälle numero kolme

Sua ei kiinnosta lopettaa juomista

Sua ei kiinnosta muiden mielenterveys

Sua ei kiinnosta muuttaa asennetta

Sua ei kiinnosta mennä terapiaan

Sua ei kiinnosta vittu mikään muu ko oma ego

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

En ala kattomaan tätä menoa,
vedä käteen jos et muuhun kykene

Mua ei kiinnosta enää tietää sitä, onko sulla yksinäinen olo
Mua kiinnostaa vain yksi juttu, sanon että sä oot nolo

Teit mun keväästä helvetin
teit mut entistä sairaamman
teit mulle uusia pelkotiloja

En ala leikkimään kanssasi totuutta ja tehtävää,

en yhtään mitään, haluan päästää vaan susta irti kokonaan

Riisuit mut kokonaan, ja näin sain pelätä
sinä toukokuisena iltana
eikä tämä jäänyt edes siihen
pidit mua jonain leluna, jolla leikkiä

Samaan aikaan syyttelet mua
omahyväiseksi
itsekkääksi
joita en siis ole
ihan ko olisit joku itse täydellisyys
kuule, se nyt menee niin että:

Se joka haukkuu on ite sellainen
sitä on opetettu jo ala-asteella

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

Tee palvelus, hyppää vaikka kaivoon

Spedejä riittää maailmassa

mä en tajua,
miten
v ä l i n p i t ä m ä t t ö m i ä
ihmisiä voikaan olla mun lähipiirissä

tuntuu ko kukaan ei tajua
tätä helvetin tilannetta tässä näin

toisille näköjään
m a t e r i a
ja
o m a   n a u t i n t o 
on tärkeämpää ko muitten terveys

haluatko että sairastun ja kuolen?
haluatko että ihmisiä kuolee takiani?
haluatko että kättä pidempää heiluu?

olen saatanan vihanen nyt.
kiitos sun oon nyt kaks viikkoo karanteenissa,
jätä mut rauhaan kunnes tää epidemia on ohi.

Hyvää yötä ja kauniita unia

Valot päälle. Muu omaisuus sohvalle.

Mikä väsyttää, en ole muuta tehnyt ko kaupassa käynyt.

Huutoa tuuleen,
valituksia kaikkoaa,
ihan ko kuuluisin hullujen huoneeseen...

Monesti asioita jää viime tinkaan, jopa kesken,
tääkää päivä ei ole luotu mua varten

Silmät kiinni, on aika mennä nukkumaan.

Parempaa uutta vuotta

Tää vuosikymmen.
Piinojen vuosikymmen.
Kuljettu läpi nuoruuden,
ja sille tielle jäin.

Aina ei lomailukaan saa oloa paremmaksi

Se on okei myöntää, 

että ei ole kunnossa

Huutaa keskellä ei-mitään

miten elämä on helvettiä

Mutta se on noloa

huutaa ihmisväen keskellä

heille vieraalla kielellä

täydellistä sekasortoa

Lomareissuni oli yksi kaaos

niin ko muutenkin vikat viikot

Menetin kontrollin täysin

mun vaatteeni saivat verisen kohtalon

                                          varoittamatta

Se päivä ei ollut pelastettavissa

sanomattakin selvää

Se mesta ei ollut ihan mun makuun
kaipasin jotain enemmän

Ehkä annan toisen mahdollisuuden
ehkä en
ehkä jään suosiolla lepäämään

Musta ei tällä hetkellä vaan oo mihinkään

Minä olen hullu

en ois uskonut että oisin niin raivohullu ko oon
mutta mä oon

ajattelemassa fantasioita kuolemista omin kätösin tehtynä
mutta mä ajattelen
koska mun mieli on todella rikki
eikä edes kovinkaan kaunis

miks miks miks

kerran näin unta että mut tapetaan seppuku -miekalla
mä itkin ja toivoin kädet ristissä että "voi voi kunpa tää ei ois enneunta"

mä tiiän etten loppupeleissä uskaltaisi sellaisiin
mutta mä tiiän myös sen
että psykoosiin päästyään kaikki on mahdollista

mä toivon että mut ois voitu pelastaa
nyt on liian myöhäistä
lapsuuteni on pilattu jo neljätoista vuotta sitten
ootteko te nyt iloisia, ala-asteeni ohjaajat?

ootte nostamassa maljaa, ko teen kuolemaa
oon katkera kaikesta tästä mitä mulle on sattunut
ilman välittäviä henkilöitä oisin jo tuhkaa

mut mut mut

mulla ei ole elämänhallintaa edes atomin mitassa
mun elämästä ei saa järjen otetta

Elämänhallinta: Poissa

mun ei ehkä pitäis olla vapailla jaloilla

mutta olen silti

mun ei pitäisi päästää niitä sammakoita

päästän silti

mun ei pitäis sössiä näitä asioita

sössin silti

jo ennen syntymää

olin kirottu

kirottu näillä helvetin poikkeavuuksilla

kirottu näillä päässä pyörivillä ajatuksilla

käsistä tulevilla liikkeillä

ajatukset: kukaan ei rakasta /välitä musta

                  kukaan ei jää kaipaamaan mua,

                  ei edes vanhimpani

                  olen pahin ihmisjäte ikinä

liikkeet: ruokaa on tippunu lattialle koska ote petti

               piirtäminen on tavanomaista vaikeampaa koska iänkaikkinen tärinä

               jos multa kysytään ni tarviisin tarjottimen

ja

niin

edelleen

mulla on bulisti kyssäreitä

elämääni liittyen

koska äiti
mun elämänhallinta on menetetty jo 2007

sitten kehtaan väittää että mulla menee "ihan jees"

koko tää helvetin yhteisöni tietää että mulla menee paskemmin

ko yhellä ystävälläni sillo kymmenisen vuotta sitten

nyt hän on huolissaan musta
en yhtään ihmettele miksi
jos jatkan näin, oon haudassa tai lukkojen takana
muutaman vuoden kuluttua


ja

Myrkyllisen suhteen oireet

Elät kaaoksen keskellä

väität että elämäsi on rankkaa

mutta teet siitä vieläkin hankalampaa

Huolehdit siitä että 

muittenki elämä olisi sellasta

kanssasi koettu kaikki maailman tunteet

Mutta kiitti, mulle nyt riitti

tää tekohengittäminen sai nyt heipat

mee hoitoon, sää tarttet sitä

Riivattujen kiirastulien viikko

Kaikki alkoi siitä, tili näytti nollaa.
Ei mulla järki riitä, taas menin tunteiden vuoristoradan mukana
Mutta se saatiin sentään selvitettyä,
sain pääni nollattua kofeiinijuomilla

Lauloin karaokessa kimeästi
"miksi sä paskansit päälläni niin ko pulu // 
joka lentää yli // miksi mä kusen kintuillesi niin ko koira // 
joka koipeaan nostaa",
aivan niin ko mökillä Spotifyn mukana,
seurassani värikkäät lakanat ja pimeä taivas,
joka mulle paskaa päähäni raivas

Seuraavana päivänä helvetti, se oli irti
Psykoosit tulilla, eikä se kerta edes jäänyt viimeiseksi
Ei mitään mahdollisuuksia että kouluun menisin,
hädin tuskin voin nyt mökilläkään olla,
ilman että itteään ja syyttömiä mollaa

Mä hädintuskin hengitän, liian vilkasta elämää elän,
milloin voin kääntää väsymykselle selän?
Onko musta mihinkään, ilman että väsyn?

Antakaa mulle lisäaikaa ja lepopäiviä, muuta en pyydä

Rikkinäistä

Rikkinäinen mieli
rikkinäinen sielu
rikkinäiset kledjut
rikkinäiset ikkunat
rikkinäisiä tavaroita
rikkinäisiä luita

Se on tulevaisuuteni,
jos menisin tunteiden mukana

Se on tulevaisuuteni,
jos jatkaisin nuoruuden minän mukana

Se veisi multa turvaverkostoja,
se veisi mut vankilaan,
se veisi mut ehkä mielisairaalaan.

Haluanko tätä? En.
Varmastiko? EN HALUA.

En halua enää kodittomaksi elämänkoululaiseksi.

Mutta demonit,
ne päättävät tuhota mut - päivä kerrallaan.

Tänään ei ole se oikea päivä

x x x   T R I G G E R   W A R N I N G   x x x

Tänään ei ole se oikea päivä voida hyvin,

ko mieli tekisi hukuttaa itseään vain kyyneliin,
mustelmiin, rumiin arpeihin

Tänään ei ole se oikea päivä tehdä kotitöitä,
ko jopa sängystä poistuminen tekee jo tuskaa
siksi terävät astiat pysyykin puhtaina

Ei oo mitään syytä poistua mökiltä,
ko saa pelätä milloinka mut hakataan

Kauheita huutoja pään sisältä,
kauheita sanoja somen maailmasta,
kauheita kaunoja mua kohtaan

vain koska mä en ole sellainen seksihullu jota musta ootit

Miks mulle käy aina näin?

Äärirajoilla

Pahimmat pelot jo useaan otteeseen koettu
tuleeko niitä kokemuksia vielä lisää?

Jo elämä on pelottavaa
kaikki kattoo ikävällä silmällä
"Mikä tota likkaa vaivaa?"

Ei mikään, sanotaan
tosiasia on se, pahin on jo tapahtunut

Vaatii uskallusta mennä ulos
koska pelottaa mennä muiden ilkkuiltavaksi

Mennään jo äärirajoilla
tunteiden vuoristorata se vasta pelottava onkin

Milloin on liian myöhäistä?

Pitääkö mun (ja monen muun) kuolla,
ennen ko jotain maan mullistavaa tapahtuu

Miksi porukka ajaa tätä kansaa siihen pisteeseen,
joka saa meidän askelia kohti viimeistä matkaa

En haluaisi että enempää elämiä menisi pilalle,
mutta näin tulee käymään, ellen saa apua

Miksi

Sinäkin sitten aloit uskomaan sen ankkahuulen satuihin.

Et sitten edes kehdannut sanoa edes suoraan,

että olen huono ihminen.

Et edes sitä ettet ole enää mun kaverini.

Mie toivon, mie niin toivon, että tää olisi painajainen.

Mutta ei, se ei oo. Tää paska on totta.

Ja tän takia olen päättänyt sellaista että,

jätän opintoni sieltä lafkasta kesken. 

Menen muualle jatkamaan opintoja.

Jos edes jatkan sielläkään.

Menen minne menen, mua aletaan kiusaamaan.

Miksi?

Kolme pientä hätähuutoa

Tällaiset fiilikset. [lisätty 2017.11.05.]

Sievän hymyn takana on...

Tyttö, joka on pahoinpitelty niin fyysisesti ko henkisesti.

Tyttö, joka elää jatkuvasti peloissaan. Pelkää että mitä helvettiä sitten tapahtuu.

Tyttö, joka kokee elämäänsä taakaksi. Miksi asun vielä kotona ja "käyn" vielä koulua?

Tyttö, joka olisi kuollut jos olisi yhtään harkitsemattomampi.

Tyttö, jonka elämä on ollut yhtä nuoralla tanssimista.

Ja silti hymyilen koska huuleni on siihen sinetöidyt.

Että sellasta mulla tällä kertaa... 

Pelkään poistua kotoa, lähteä yhtään mihinkään, 

  olla tekemisissä muiden ko kavereiden ja läheisten kanssa, 

    kovia ääniä, tuntemattomia, sitä että puhelin soi, 

      sitä että romahdan pahemman kerran julkisilla paikoilla, 

         kuolemaa, piikkejä, ilmapallojen poksahtamista, liitu-kynsi -yhdistelmää,

           sitä että menettäisin malttini ja kävisin toisten kimppuun...

A U T T A K A A . . .

(kai mä en tän takia naiseksi kutsukkaan itseäni)

EN ANSAITSE TÄTÄ. 

Missä mun joulumieli?                                            

Mihin hävisi onnellinen Mirre?                        

Olen pahoillani...

Valehymyily ei poista surua

...eikä lopeta sisäistä porua.

Olen oman menneisyyteni vanki 

 ja elämäni loskainen lumihanki.

Eikö tämä paskamyrsky lopu koskaan? 

Mä oon niin litimärkänä tähän jäätävään loskaan.

Palelen kun sydämeni on kostea ja märkä, 

melkein voisin vetäistä sarvesta härkää.

Voisin halutakin siitä härästä palasen, 

mutta ei, haluan että sen elämä valaisee.

Parempi vaan että minä lähden. 

Sielusi tähden.

Runo vuodelta 2014, kuva vuodelta 2015.

En ole kunnossa

Minä hullu olen mennyt alamäkeä

aina pitkin tätä vuotta

Teitä on liikaa, jotka menitte pilaamaan

mun jo valmiiksi huonoa elämää

Mut pakotetaan syömään vanhaa ruokaa

kodissani, elämään yksin

Mulle ollaan aina vihaisia, 

syytä en tiiä että miksi?

Oikeesti hankin kohta lapsia, 

ihan vaan siksi että mulla olisi edes jotain seuraa

H e l v e t t i

että osaankin olla niin paska tyyppi

Kuinka pitkään enää jaksan tätä?