Rivien välistä: throwback

Näytetään tekstit, joissa on tunniste throwback. Näytä kaikki tekstit

2017/10/27

Ei elämä oo helppoo

Ainakin ne elävät jossain Ihmemaassa niin ko Liisa konsanaan.

2017/10/07

2017/10/01

Tämä mateleva maanantai

x tehty vuonna 2014, jatkoa tulee jos inspoa riittää x

Olipa kerran synkkä maanantainen ilta itähelsinkiläisessä lähiössä. Siellä oli vähintään yhtä synkkä elementtikerrostalo. Siellä asuvat mm. Mertsi, Aila, Mirette ja Mirella. Tällä hetkellä Mertsin ja Ailan kanssa on Satu ja Sonja. Ja tämä tarina alkakoon siitä, kuinka Mertsi sai kuulla, kuinka neitimäinen hän on Aleksin mielestä.

Jatka lukemista ☞

2017/02/14

Kauhujen ammattiopisto

VUÕSSARGG ~ maanantai

Mä kävelin tavalliseen tapaan kouluun, se oli maanantaipäivä ja viikonloppu päättynyt. Kun koulunpenkille vihdoin istuin, mulle sanottiin että kaksi luokkalaistani, Tommi ja Miia, eivät enää jatka meidän koulussa terveydellisistä syistä. Järkytyin aivan hirveesti, olihan Miia mun kaverini. Nyt on meidän koulusta kaksi ahkeraa opiskelijaa poissa, kuului vaan. Ja ne pahimmat häiriköt eivät vieläkään ole päättäneet keskeyttää opiskeluaan, tosin melkein kaikissa luokissa on niitä häiriköitä. Ja just ko sain pettymyksen Miian lähdöstä niellettyä, niin tilalle tuli - kolme häirikköä, Jason, Alexander ja Timo. Mirella vakavasti alkoi harkitsemaan koulunvaihtoa tämän takia, koska hänellä on sen verran pahoja oppimisvaikeuksia. Ennakkoluuloinen Alexander ottivat mut ja Mirellan heti käsittelyyn, erikoisempia ko ollaan ja Mirella näytti ko näyttikin hyvin, hyvin pelokkaalta...

NELJDPEI´VV ~ torstai

Olin ainoana koulusta kouluruokalassa, enkä ymmärrä syytä miksi. Kuulin myöhemmin syyn miksi, kaikki tuntuivat olevan mua ja mun ratkaisuja vastaan. Kaikki olivat. Ihan kaikki. Ne vertasi sitä siihen naurettavaan pääministeriin, jota mäkin vihasin ylikaiken. Sitten meidän opettaja sanoi, että kukaan ei huomenna mene ruokalaan. Mä lähinnä nauroin niille tekosyille, mutta nielin pettymykseni ko teräsnainen ja otan huomenna eväät. Pitää vaan muistaa omat eväät, tai kuolen nälkään.

Tehty joulukuussa 2015.

2016/11/18

Valehymyily ei poista surua

...eikä lopeta sisäistä porua.

Olen oman menneisyyteni vanki

ja elämäni loskainen lumihanki.

Eikö tämä paskamyrsky lopu koskaan?

Mä oon niin litimärkänä tähän jäätävään loskaan.

Palelen kun sydämeni on kostea ja märkä,

melkein voisin vetäistä sarvesta härkää.

Voisin halutakin siitä härästä palasen,

mutta ei, haluan että sen elämä valaisee.

Parempi vaan että minä lähden.

Sielusi tähden.

Runo vuodelta 2014, kuva vuodelta 2015.

2016/07/29

Mutta kuka on...

En ole vieläkään saanut aikakonetta, en ikävä kyllä voi mennä kysymään 14-vuotiaalta itseltäni tätäkään kyssäriä.

2016/05/16

Lapsuuden suosikkiherkulle

Pahoittelut pitkästä tauosta. Oli kiireitä, hyvä jos sain pääblogiani päivitettyä.

Muistatteko ko Kidius-pakkauksissa kannustettiin tekemään runo. En muista, oliks sellanen palkintoskaba tai silleen... mutta nyt asian ytimeen. Mä olen tehnyt lapsena ainakin kaksi runoa Kidius-pakkauksien innoittamana. Niihin runoihin oli vain yksi sääntö, niissä piti mainita sana Kidius. Muuten annettiin aika vapaat kädet. Skaba oli käynnissä kymmenisen vuotta sitten. Mä olin silloin 10-vuotias.