>

2017/10/01

Tämä mateleva maanantai

x tehty vuonna 2014, jatkoa tulee jos inspoa riittää x


Olipa kerran synkkä maanantainen ilta itähelsinkiläisessä lähiössä. Siellä oli vähintään yhtä synkkä elementtikerrostalo. Siellä asuvat mm. Mertsi, Aila, Mirette ja Mirella. Tällä hetkellä Mertsin ja Ailan kanssa on Satu ja Sonja. Ja tämä tarina alkakoon siitä, kuinka Mertsi sai kuulla, kuinka neitimäinen hän on Aleksin mielestä.

"Miks oon ainut jätkä koko täss huushollissa, aina. Oon niin neitimäinen muitten kundien mielestä kuulemma. Oikea ladyboy muka...", Mertsi sanoi. Sitten ovikellot sanoivat kilinkolin, merkkinä siitä että lisää porukkaa on tulossa.  "Näitsä mut siellä Itiksessä eilisiltana?", Satu sanoi. "Katsos kun näin! Sä olit tosi komiana siellä...taas", Mertsi tokaisi. Mertsi ja Satu menivät olkkarille istumaan, joka oli yhtä sotkuinen kuin Ämmässuon kaatopaikka. "Milloinkoha ootte viimeksi siivoneet?", Satu kysyi. "Täällä on niin väsyneitä tyyppejä, ettei ihme että täällä on sotkusta. Mepa sotkee täällä ku mikäkin pikkune sika. Mepan sotkemiseen ja kuorsaukseen emme voija puuttua, vain koska hän on mies ja täten meijän kaikkien yläpuolella.", Sonja sanoi ja lähti nolona toiseen huoneeseen. Mertsi, Satu ja Aila alkoivat nauramaan. "Toi Sonja on niin kaajeenmoinen, että se luulee että hänel on sanavaltaa. Oikeesti. Byysatkin jalassa. Ja ne eivät ole ees hienot. Menis stylistille ennen ku sanoo mitään. Sanat tiiätte sinä siellä Sonja, pätenee myös tän bunkkerin ulkopuolella nauraa", Mertsi lähti sanomaan ihan pokkana. Ja Sonja tunsi olonsa niin nolostuneeksi, että päätti lähteä toiseen kämppään, jossa odottivat toiset kujeet. "Minne lähet Kevis? Sullei ole mitää asiaa lähtee täältä", Mertsi yritti sanoa Sonjalle, mutta turhaan, sillä sanat kaikuivat vain kuuroille korville. Kesti pitkään ennenku puhe taas kaikui. Mertsi, Satu ja Aila päättivät pistää musat kaikumaan, sillä puheenaiheet menivät Sonjan mukana. Talon akat eivät kuitenkaan halunneet kuitenkaan mitään musaa, mistä Mertsi piti. Aila ja Satu kun halusivat iskelmää tai 80-luvun poppia, samaan aikaan kun Mertsi halusi Mötley Crueta tai Skid Row'ta tai jotain muuta 80-luvun tukkaheviä. Parin tunnin mykkäkoulun jälkeen Satu luovutti ja lähti muihin baardeihin.

Onneksi Mertsikin sai seuraa. Internetin ihmeellisestä maailmasta ja siitä ovikellon plärinästä, kun Tatjaana, Natali, Rosita ja Nina tulivat. Natali tutustui äskeittäin Vietnamin vähemmistöjen oloihin, ja siellä sananvapaus on kommumismin takia vähän jäissä. “Sääliksi käy niitä vietnamilaisia rakloja ja räklejä, joita piinaavat oikeat rahnut”, Natali sanoi. “Ninni pistetään siellä superraskaisiin maanviljelijäduuneihin, pistetään väkiste naimisiin sekä erotetaan Siinasta, Tiku ja Niu joutunee piiskatuksi siellä ruoskalla linnassa että Mari joutuu kans niihin raskaisiin viljelystöihin... huh-huh, karmeeta kohtaloa eikä uskonnonvapaudesta taikka oman äidinkielen opiskelusta koulussa voi ees haaveilla. Helvetti. Kyllä pitää olla onnellinen, kun on Suomeen syntynyt. Toiset joutuu taasen pakoon kotimaastaan ja yksi heistä seisoo täs mun viekus”, Rosita tilitti heti perään. “Niinpä ja tää pakoonlähtö oli viimeinen vaihtoehto. Olin pakoon lähtiessä 5-vuotias. Pakomatka Vietnamista Kambodzaan kesti ainakin viikkoja, jos oikein muistin”, Nina muisteli. Mertsin ja Ailan tympistyneistä ilmeistä näki, ettei vietnamilaismausteilla varustettu keskustelu oikein tunnu kiinnostavan. Tatjaana, Mertsin serkuntyttö, keksi serkuksille ja itelleen tekemistä. Tatjaana päätti laittaa leffan pyörimään. Muttei suupielet kääntyneet ylöspäin, pikemmin päinvastoin, koska Tatjaana pisti “vahingossa” Bruno-elokuvan pyörimään. “Mistä te juttelitte äskö?”, Aila kysyi Rositalta ja Natalilta. Rosita ei pystynyt vastaamaan, koska hänen puhelimensa soi. Sen sijaan Natali osoitti Ninaa. “Toi aloitti”, Natali sanoi ja virnisteli.

Kello käy kohti iltaa, ja Cittariin meno jäänee haaveeksi. Elokuvan meno käy niin mahdottomaksi, että Aila ja Natali menivät toiseen huoneeseen. Lähellä on, ettei Tatjaanakin. “Peelomaista meininkiä sanoisin. Haluun lobotomian. Kato, Mertsi, minkä teit. Vitun rahnu, oikea perverssi”, Tatjaana sanoi. “Iteppä pistit! Emminä sitä laittanut. Sä oot vitun ylimielinen huora!”, Mertsi karjui takaisin. “Oot mainees ansainnut. Ei ihme ettei kukaan muu paitsi Mirella haluu sua. Hyvä jos hänkään!”, Tatjaana huusi vielä kovempaa. Sitten hyvin kiukkuisen oloinen Aila tuli takaisin olkkariin. Oli lähellä, ettei nyrkki menny Tatjaanaa kasvoihin tai mikä pahin, lähellä ollut keittiöveitsi, jonka Nina vei keittiöön viime hetkessä. Onneksi. “Mepa ja Tatti, rauhotukkaa nyt! Täs teiän touhussanne ei ole mitään järkee. Yhtä paljon järkeä ku paskan puhumisessa”, Nina sanoi. “Parasta rauhoittua ja muuten, Tatin on parasta mennä joko 1) vittuun täältä, 2) Ronille tai 3) ainakin kauas mun ilmatilasta”, Mertsi tokaisi. “Mie romahan... onneks Satulta tuli terkkuja”, Tatjaana jatkoi. Ninan ilme oli jotain naamapalmailuun suuntavaa. "Lähen täältä kirjaimellisesti helvettiin jos meno ei parene vähää aikaa. Ja kyllä, Ninnikin tulee mukaan. Ja hänen pitäis kyl muutenki lähtee, safka kutsunee häntä", Rosita sanoi. Ja näin siinä lopulta myös kävi. Eikä Nina liiemmin edes viihtynyt Mertsin luona. "Huoh, noi kaajeen teinit. Heitä ei vois pätkääkää kiinnostaa tää meiän juttu. Ja tuskin toi Nina ei edes ymmärtänyt meitä, Suomeenkin se tuli vasta viime vuosikymmenellä ja vieläpä ihan helvetin kaukaa ja...", Tatjaana mäkätti. "Tatti hyvä. Turpa kii! Tota sun rahnuilua ei kukaa jaks kuunnella", Mertsi sanoi napakasti. "Ninaa ei kuitenkaa kiinnosta. Mipakaa ei ole nähny koskaan Ninan itkevän", Tatjaana sen ku jatkoi. "Iha sama mulle, loukkaantuko Nita siitä vai ei, mutta sä oot tällä hetkellä iha helvetin rahnu ja sillä siisti", Mertsi sanoi, jälleen kerran, napakasti. "Huono yritys. Ja muuten; sä se tässä häpiäpilkku olet. Olet oikia näätä", Tatjaana sanoi mulkaisten. Tällä kertaa Tatjaanan argumentointi meni liian pitkälle. Se päättyi siihen kun Mertsi päätti takoa Tatjaanan päähän järkeä. Jälleen kerran.

Samaan aikaan, Siinan ja Ninan luona. Mirella, Sarita, Kata sekä Siina ja Nina datailivat mukavasti parin rapun päässä. Ruoka-aika lähenee, mutta näppämistöt ja hiiret laulavat sosiaalista mediaa sekä Saritan läppäri myös Spotifyta. Mirella on vastuussa tällä hetkellä musiikista, ja se näkyy Siinan kasvoista. "Arvaa mitä Sarita? Mä kelasin sitä että...", Nina mietti itsekseen. "Jaa-a. Sun tai Mirellan pitää koht mennä tekee se kastike. Sillä jos te ette sitä, nii se jäänee Siinan vastuulle", Sarita sanoi. "Mä voin mennä", Nina sanoi ja jätti läppärinsä sinne paikkaan. Mä kelasin sitä että voisit olla Mirellan kaa joskus olla mun kaa", Nina sanoi. "Ai Keravalle? Selevä homma. Pitänee kystä asiasta äidiltäsi nauraa... ois kyl kiva käydä, mä tai Sarru ei olla koskaan käyty Keravalla", Mirella sanoi. Oli vain silmänräpäyksen verran hiljaisuutta, kunnes... "Ei kantsi mennä sinne. Helvetin köyhä mesta, eikä siellä katota mustalaisia hyvällä. Liikaa ravintoloita, jossa ei rahtihameita sisälle päästetä. Myöskin kaupoissa saatte vartijat kaveriksenne, ettekä voi tehdä yhteisiä päätöksiä. Olettehan kuitenkin lauma-ihmisiä", Kata sanoi. "Emme ajatellakaa menevämme mihinkää Hesee syömään, vaan Nitan luo. Otan riskin. Jos saan turpaan, nii sitten saan", Mirella sanoi. "Mutta Mipa, sähä eksyt sinne. Et sä voi ainakaa yksin mennä sinne. Parempi että meet sinne Keravalle jonkun kaa!", Kata sen jatkoi argumentointiaan. "Kyl mä yksin tähänki mennessä olen pärjännyt... mut okei. Enhän mä ees tiiä Nitan osoitettakaan...", Mirella mietti jälkikäteen ja meni jeesaamaan Ninaa. Nina kuuli kuitenkin Mirellan ja Katan välisen kiistan, ja tuli siihen lopputulokseen että... "Paraskin puhuja Kata, sä oot kotosin mustalaisten ghettolta. Kysyn asiaa äidiltä. Toivon että jengi ei säikähä", Nina kommentoi kiistaa. Kata joutui täten nielemään äsken sanottuja sanoja ja pyytämään asiaa anteeksi. Ja näiden kujeiluiden tahdissa Sarita ja Nina saivat ruuan valmiiksi. Ruoka maistuu myös Mirellalle, vaikka keittiö on jopa tavanomaisia WC-tiloja likaisempi. Keittiö on niin likainen ja täynnä turhaa tilpehööriä, että ruoka on syötävä olkkarin puolella.

Ruoka syötiin rauhassa, kunnes lensi taas settiä. "Miks mä mietin aina sitä yhtä leffaa ja teijän ilmeitä", Nina sanoi. "Hirveintä täs jutus on se, että se leffa on meillä! Oikeesti... se on niin ällöttävä. Se käsittelee niitä kaikkia tabuja, mitä meiän kulttuureissa voi olla. Homoseksuaalisuutta, alastomuutta, julkista suutelua ja seksiä. En kyllä ihmettele ettei kukaan hyväksy sen juttuja eteenpäin. Moraalien vastainen leffa, ei ihme että siinä on se K-16 -ikäraja. Kieltäkää se leffa", Mirella sanoi ja alkoi nauramaan. "Ainut henkilö ketä on pitänyt siitä, on ... itse asiassa en ees tiiä. Kaikki tyypit ketä tiiän, alko voimaan pahoin. Kuka perverssi kehtaakin näyttää sitä leffaa, etenkin jos samassa tilassa on kaaleita! Tosin tässä on niin likasta, että kukaan muu meistä paitsi mä, Mirella, Mari ja joskus Kurikan Sonja kehtaavat käydä tässä huushollissa", Sarita kommentoi asiaa. "Muaki ahistaa asua täällä, koska täällä on nii sotkusta... kenen on syy?", Nina sanoi. "Ei ainakaan mun", Siina sanoi. "Mutta säähä sen alotit ja sun pitäisi se sotku myös siivota. Eikö Sari ole opettanut sulle perus kotitöitä", Mirella sanoi. "Tai sitte tääl on liikaa tavaroita ja suurin osa tulisi hävittää", Kata tokaisi ja jatkoi sitä syönti-datailusäätelyä, samaan aikaan kun muut kerkesivät jo syödä. Hetken päästä Katakin sai syötyä, mutta jäi kopperoon datailemaan ja kuuntelemaan All Time Low'ta. Vaikka kävelylenkkiäkin on mietitty, niin sekin ajatus meni sinne Huitsin Nevadaan. Taas. Ja sitten tulikin jo nukkumaanmenoaika ja se sitten tarkoitti Mirellan ja Saritan kotiinlähtöä. Ja Mirellalla se tarkoitti valvomista Mertsin kuorsauksen tähden.
Kun Siina, Nina ja Kata menivät nukkumaan, niin samaan aikaan Natalin tykönä on party hard-meno. Roni, Tino ja Tatjaana sekä Aleksi ja Henna dataavat ja säätelevät kuin viimeistä päivää, ja jutut ovat sen mukaisia, että heikoimpia pyörryttää.

"Eiks teit yhtää väsytä? Kiitos teiän, mie en pysty nukkuu", Natali sanoo naama punasena. "Iha sama... mee vaik niitten nössöjen luo jos noin ahdistaa. Mielelläni ottaisin Hennan tilallesi", Tino sanoi. "Sä et yhtää ajattele! Haluun nukkua, ja mulla on huomen koulua, toisinku ehkä sulla. Tällä sun ruuvalomaisella käytöksellä sä et saa mitään aplodeja, viimeistään ehkä saat jäätäviä katseita toisilta. Miten sydämetön sä osaatkin olla! En ihmettele ettet saa keneltäkää minhuu", Natali sanoi. "Vaikka koulu ei ketää meistä kiinnostaa, nii se on käytävä. Eletään kuitenkin 2010-lukua, jossa koulutus on se juttu eikä 50-luvun kiertolaiselämää. Just sunlaisten ihmisten takia meiät leimataan paskasakiksi. Piste", Aleksi sanoi. "Vaikka Henna on siskosi, niin sun pitää antaa tilaa myös Natalille. Sillä jos jatkat tätä samaa rataa, niin Natali varmana lähtee. Ja sitten tiiät mitä sulle ja Hennalle tapahtuu...", Roni jatkoi. "Voi hyvää päivää, kello on koht puol kaks ja ollaa täs vieläki. Eiks teit yhtää nukuta", Natali sanoi. "Voin olla mieluusti täs vaik aamuu saakka. Muutenki ylihuonot aineet täs lukkaris täl päiväl, jotain matikkaa ja uskontoo vaan... äl oo äl sanon minä", Henna sanoi. "Nää nykyajan kaajeet saavat mut välillä niin pahalle tuulelle. Saavat kaiken minkä haluavat, kattovat kaikkia vaan omaa napaa pitkin ja olette muka niin kovia", Roni sanoi. "Niipä. Mua niin kiinnostaa minkälainen tinalo toi Attila on", Tatjaana sanoi. "Ja sitten on niitä, ketä eivät kunnioita vanhempia ihmisiä. Yks niistä on sä", Tino sanoi. Natali, Tatjaana, Aleksi ja Roni vastasivat Tinolle ja Hennalle naamapalmulla, jotka jäivät pelaamaan siinä samassa kun muut menivät nukkumaan. "Eivätkä anna meille edes anteeksi", Henna sanoi. "Mä tiiän että olen tinalo. Mut toivotaan parasta että Roni ja kumppanit unohtaisivat tänki paskan aamuun mennessä. Ja tän takia me Varkut olemmekin bad-asseja", Tino hihitti. "Yön jatkoja vaan teille molemmille. Toivottavasti Nukkumatti löytää teidätki, murut", Aleksi sanoi ja lähti kotiinsa nukkumaan. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti