>

perjantaina

Valehymyily ei poista surua

...eikä lopeta sisäistä porua.

Olen oman menneisyyteni vanki 
 ja elämäni loskainen lumihanki.

Eikö tämä paskamyrsky lopu koskaan? 
Mä oon niin litimärkänä tähän jäätävään loskaan.




Palelen kun sydämeni on kostea ja märkä, 
melkein voisin vetäistä sarvesta härkää.

Voisin halutakin siitä härästä palasen, 
mutta ei, haluan että sen elämä valaisee.

Parempi vaan että minä lähden. 
Sielusi tähden.

Runo vuodelta 2014, kuva vuodelta 2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti