Tää vuosikymmen.
Piinojen vuosikymmen.
Kuljettu läpi nuoruuden,
ja sille tielle jäin.
Mun piti valmistua,
mutta mieleni päätti toisin.
Myös muut asiat.
Toisinaan kelaan,
kuulunko vapauteen,
vai kuulunko sittenkin lukkojen taa?
En näyttänyt ottavani vastuuta,
ja tääkin vuosi todisti sen.
Sain fudut milloin mistäkin,
ihme etten päättynyt Steissille kuorsaamaan.
Voin kiittää suorasanaisuuttani,
etten ole tällä hetkellä narkkari,
teiniäiti tai muuta vaan paskaa.
Mun tilanteessa olevia on vetämässä
suoneen, subua, kaljaa tai mummoja turpaan.
Istumassa Sörkässä,
Hämeenlinnassa taikka Keravalla.
Huostaanotettuja lapsia,
kadulla notkuvia,
kuolemaa silmiin kattoneita,
kenties kuolleita itekki.
Kaikesta huolimatta,
hyvää uutta vuosikymmentä.
Toivottavasti tästä tulisi parempi,
aina voi toivoa, mutten jaksa enää uskoa.
Toivo on menetetty jo vuosia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti