Sitä vaan on valmis mihin vaan

 

Kukaan ei välitä, ei edes suojelusenkelit

TW: Itsetuhoisuus, parisuhdeväkivalta

En muistele millään hyvällä,

en varsinkaan näitä hetkiä

Siitä kamalasta yöstä on jo vuosi,

kunpa tää piina ei olisi yhtään tosi

Omistettu exälle numero kolme

Sua ei kiinnosta lopettaa juomista

Sua ei kiinnosta muiden mielenterveys

Sua ei kiinnosta muuttaa asennetta

Sua ei kiinnosta mennä terapiaan

Sua ei kiinnosta vittu mikään muu ko oma ego

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

En ala kattomaan tätä menoa,
vedä käteen jos et muuhun kykene

Mua ei kiinnosta enää tietää sitä, onko sulla yksinäinen olo
Mua kiinnostaa vain yksi juttu, sanon että sä oot nolo

Teit mun keväästä helvetin
teit mut entistä sairaamman
teit mulle uusia pelkotiloja

En ala leikkimään kanssasi totuutta ja tehtävää,

en yhtään mitään, haluan päästää vaan susta irti kokonaan

Riisuit mut kokonaan, ja näin sain pelätä
sinä toukokuisena iltana
eikä tämä jäänyt edes siihen
pidit mua jonain leluna, jolla leikkiä

Samaan aikaan syyttelet mua
omahyväiseksi
itsekkääksi
joita en siis ole
ihan ko olisit joku itse täydellisyys
kuule, se nyt menee niin että:

Se joka haukkuu on ite sellainen
sitä on opetettu jo ala-asteella

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

Tee palvelus, hyppää vaikka kaivoon

Karanteenikevät

keikat peruttu

harrastukset peruttu

tärkeät asiat peruttu

kaikki muukin peruttu

kevät menee hukkaan
päivät menee hukkaan

nyt ei tarvii värjätä tukkaa

eikä käydä suihkussa

kuitenkin päivät menee nukkuessa

ei väliä miltä näyttää
näyttääkö petolinnun perseeltä

mut mä selviin tästä
takaan sen
on sitä pahemmastakin
kerran olin jo kuolla
kylpyhuoneen lattialla

siitä on kaksi vuotta aikaa
talvi oli loppumassa
kevät alkamassa

keväät ovat aina kriisin paikkoja

tällä kertaa tää ei ees ollut syytäni

me kaikki ollaan saman paskan keskel

niin sinä, minä ko naapurin Pekkaki

Parempaa uutta vuotta

Tää vuosikymmen.
Piinojen vuosikymmen.
Kuljettu läpi nuoruuden,
ja sille tielle jäin.

Perjantai 13 lusijanpäivä

En oikein ole ollut tänä vuonna joulumoodissa,
olisin vain iloinen jos koko tämä roska loppuis

Mua triggeröi solukämpät, tulee vaan turhia riitoja
en halua enää siinä kämpässä bileitä olevan
meitä haukutaan kakaroiksi,
mie loukkaannuin vaikka oisin voinut kuitata "ok boomer"

Vihaan pikkujouluja, lasken päiviä jo uuteen vuoteen
jätin ne vähäisetkin tsänssit väliin,
koska en halua kuolla tänäkään yönä junanraiteessa

Et ole yli-ihminen, oot kusipää

Rikkinäinen mieli
täynnä sataprosenttista vihaa ja väkivaltaa

Päiväni jälleen kerran pilattu
öyhöttäjän ansiosta

Vittu ku vituttaa,
että pitikin mennä tää päivä näin,
vois kantaa jatkossa jotain kättä pidempää

Aina ei lomailukaan saa oloa paremmaksi

Se on okei myöntää, 

että ei ole kunnossa

Huutaa keskellä ei-mitään

miten elämä on helvettiä

Mutta se on noloa

huutaa ihmisväen keskellä

heille vieraalla kielellä

täydellistä sekasortoa

Lomareissuni oli yksi kaaos

niin ko muutenkin vikat viikot

Menetin kontrollin täysin

mun vaatteeni saivat verisen kohtalon

                                          varoittamatta

Se päivä ei ollut pelastettavissa

sanomattakin selvää

Se mesta ei ollut ihan mun makuun
kaipasin jotain enemmän

Ehkä annan toisen mahdollisuuden
ehkä en
ehkä jään suosiolla lepäämään

Musta ei tällä hetkellä vaan oo mihinkään

Hävitin mun kontrollin

En tiedä millä korusanoilla aloittaa

Olen pettynyt itseeni

haluan purkaa vähän tätä tilannetta

Juuri ko luuli ettei syvemmälle voi mennä

sitä vaan meni ja aivan saatanan lujaa

Pistit valheet suustasi

loukkasit näin mua saatanan pahasti

vedit kaverini mun luotani

...ja mut takaisin kesäkuuhun 2016

ihme etten päättynyt putkaan tai osastolle

Mulla on onneksi vielä ihmisiä jotka välittää

muuten olisin jo tuhkaa kupissa

tai raato junanraiteessa

Elämänhallinta: Poissa

mun ei ehkä pitäis olla vapailla jaloilla

mutta olen silti

mun ei pitäisi päästää niitä sammakoita

päästän silti

mun ei pitäis sössiä näitä asioita

sössin silti

jo ennen syntymää

olin kirottu

kirottu näillä helvetin poikkeavuuksilla

kirottu näillä päässä pyörivillä ajatuksilla

käsistä tulevilla liikkeillä

ajatukset: kukaan ei rakasta /välitä musta

                  kukaan ei jää kaipaamaan mua,

                  ei edes vanhimpani

                  olen pahin ihmisjäte ikinä

liikkeet: ruokaa on tippunu lattialle koska ote petti

               piirtäminen on tavanomaista vaikeampaa koska iänkaikkinen tärinä

               jos multa kysytään ni tarviisin tarjottimen

ja

niin

edelleen

mulla on bulisti kyssäreitä

elämääni liittyen

koska äiti
mun elämänhallinta on menetetty jo 2007

sitten kehtaan väittää että mulla menee "ihan jees"

koko tää helvetin yhteisöni tietää että mulla menee paskemmin

ko yhellä ystävälläni sillo kymmenisen vuotta sitten

nyt hän on huolissaan musta
en yhtään ihmettele miksi
jos jatkan näin, oon haudassa tai lukkojen takana
muutaman vuoden kuluttua


ja

Myrkyllisen suhteen oireet

Elät kaaoksen keskellä

väität että elämäsi on rankkaa

mutta teet siitä vieläkin hankalampaa

Huolehdit siitä että 

muittenki elämä olisi sellasta

kanssasi koettu kaikki maailman tunteet

Mutta kiitti, mulle nyt riitti

tää tekohengittäminen sai nyt heipat

mee hoitoon, sää tarttet sitä

Riivattujen kiirastulien viikko

Kaikki alkoi siitä, tili näytti nollaa.
Ei mulla järki riitä, taas menin tunteiden vuoristoradan mukana
Mutta se saatiin sentään selvitettyä,
sain pääni nollattua kofeiinijuomilla

Lauloin karaokessa kimeästi
"miksi sä paskansit päälläni niin ko pulu // 
joka lentää yli // miksi mä kusen kintuillesi niin ko koira // 
joka koipeaan nostaa",
aivan niin ko mökillä Spotifyn mukana,
seurassani värikkäät lakanat ja pimeä taivas,
joka mulle paskaa päähäni raivas

Seuraavana päivänä helvetti, se oli irti
Psykoosit tulilla, eikä se kerta edes jäänyt viimeiseksi
Ei mitään mahdollisuuksia että kouluun menisin,
hädin tuskin voin nyt mökilläkään olla,
ilman että itteään ja syyttömiä mollaa

Mä hädintuskin hengitän, liian vilkasta elämää elän,
milloin voin kääntää väsymykselle selän?
Onko musta mihinkään, ilman että väsyn?

Antakaa mulle lisäaikaa ja lepopäiviä, muuta en pyydä

Must on tullut urheiluhullu

On miulla sydän kolmen maan,
ylpeä niistä on tällä hetkellä yhden,
ylpeä oon juuri siitä. Tällä hetkellä.

Ei mun varsinainen kotimaani meno
lätkässä tänä vuonna ollut ees tyydyttävää,
mutta mitä mun toinen puoliskoni?

Ollaan päästy finaaliin.
Potkaistu monet ennakkosuosikit alta pois,
malta vaan vielä sunnuntaihin
...odotamme innolla kultaa!

Ei tässä olla keritty kirjoittamaan mitään extraa,
tää kuukausi vei hitto soikoon mut mennessään.

Odottakaa vaan rauhassa,
jäätykää vaan keskenänne,
must on tullut urheiluhullu. Iankaikkisesti.

Tällainen päivä takana

Tää päivä meni nukkuessa
sisällöttömänä

Ääni meni eilen pois
miten ois...?

Mulle ehdotettiin kotiin menoa
jossa on vain kasa ikäviä muistoja
kesän jäljiltä

En mee sinne 

ennen ko saan uuden sängyn

aion viedä edellisen roviolle

Tiiän, tää kuulostaa 

erittäin paskalta tekosyyltä

mutta mä en tee kerrossängyllä

enää yhtiskään mitää

Koska kukaan ei kuitenkaan tuu sinne
Kaikki nää paskat ehdotukset saavat vaan puistamaan

Vois ryhtyä vaan jonninjoutilaaksi
haistattaa paskat näille maailmanomistajille

Kiertävä vahvasieluinen

Olen vahva ihminen

olen kokenut paljon

kaikesta tästä olen selvinnyt

Monia vastoinkäymisiä

monia kiireitä

voi mennä viikkoja ennen seuraavaa vapaapäivää

Mutta menojalkaani silti aina vipattaa

mutta ulkona sataa

välillä lepopäivä on tarpeen

Eilen aikalailla satoi kaatamalla

eilen olin ko uitettu koira 

siitä huolimatta oli kivaa

Olen käynyt keikoilla talven suurvihaajana räntäsateessa

olen käynyt myös aamutorkkuna aamukeikalla

se kaikki tekee musta...

                         vahvan,

                         periksiantamattoman, 

                         kokemuksia täynnä olevan nuoren naisen

Myös kaverit tosin mut elossa pitää

en haluaisi heitä hautajaisiini 

enkä tosin haluaisi myöskään lööppiuutisiin

                         ainakaan ikävällä tavalla.

Miksi

Sinäkin sitten aloit uskomaan sen ankkahuulen satuihin.

Et sitten edes kehdannut sanoa edes suoraan,

että olen huono ihminen.

Et edes sitä ettet ole enää mun kaverini.

Mie toivon, mie niin toivon, että tää olisi painajainen.

Mutta ei, se ei oo. Tää paska on totta.

Ja tän takia olen päättänyt sellaista että,

jätän opintoni sieltä lafkasta kesken. 

Menen muualle jatkamaan opintoja.

Jos edes jatkan sielläkään.

Menen minne menen, mua aletaan kiusaamaan.

Miksi?

Ala-asteen 50-vuotisjuhlat

!! Tämä oneshot sisältää osaksi todellisuutta, osaksi uneni mielikuvituksen tuotetta !!

Olen menossa ala-asteelle viettämään sen 50-vuotisjuhlia. Mun lisäksi siellä on yks Jenna, ja lisäksi siellä on oppilait keitä mie en entuudestaan tuntenut. Koulua oli laajennettu viime käynnistäni, siitä oli jo 17 vuotta. Koin 30-vuotiaana olleeni vihdoinkin valmis comebackiin, olin työtön ja perheetön joten olikin jo aika. 

Kato mitä sä teit

Ensiksi oli kivaa.
Tosi kivaa, rentoa.

Sitten alkoi tapahtumaan.
Kasa ikäviä asioita.

Rikollisia asioita.
Vittumaista käyttäytymistä.
Huutoja, kovia huutoja.

Ekaksi lähti paras kaverini,
sitten kaikki muut.

Tavaroita särkyi.
Eläimiä loukkaantui.
Meitä alkoi vituttaa.

Miksi se meni tekemään näin?
Miksi se ei antanut mun syyä rauhassa?

Meno meni niin hulluksi.
Mulla meni hermot, toisella vielä pahemmin.
Menin pelokkaana kotiin juosten.

Mua pelottaa vieläkin,
mie kuulen vieläkin nää huudot päässäni.

Jospa huominen olisi parempi.

Sievän hymyn takana on...

Tyttö, joka on pahoinpitelty niin fyysisesti ko henkisesti.

Tyttö, joka elää jatkuvasti peloissaan. Pelkää että mitä helvettiä sitten tapahtuu.

Tyttö, joka kokee elämäänsä taakaksi. Miksi asun vielä kotona ja "käyn" vielä koulua?

Tyttö, joka olisi kuollut jos olisi yhtään harkitsemattomampi.

Tyttö, jonka elämä on ollut yhtä nuoralla tanssimista.

Ja silti hymyilen koska huuleni on siihen sinetöidyt.

Että sellasta mulla tällä kertaa... 

Pelkään poistua kotoa, lähteä yhtään mihinkään, 

  olla tekemisissä muiden ko kavereiden ja läheisten kanssa, 

    kovia ääniä, tuntemattomia, sitä että puhelin soi, 

      sitä että romahdan pahemman kerran julkisilla paikoilla, 

         kuolemaa, piikkejä, ilmapallojen poksahtamista, liitu-kynsi -yhdistelmää,

           sitä että menettäisin malttini ja kävisin toisten kimppuun...

A U T T A K A A . . .

(kai mä en tän takia naiseksi kutsukkaan itseäni)

EN ANSAITSE TÄTÄ. 

Missä mun joulumieli?                                            

Mihin hävisi onnellinen Mirre?                        

Olen pahoillani...

Hautajaispäivänä

Tämä tapahtui 21.12.2008.

Olin 12-vuotias, jo pakatessani olin niin tinalo tapaus, että huh-huh. En pakannut messiin mitään arkivaatteita, enkä olisi mielelläni edes mennyt ko. "pirskeisiin". Mut sit jouduin menemään ja melkein missasin joulujuhlat sen takia, onneksi pääsin sentään joulujuhliin. 

Tää kuva on otettu hautajaisissa. 

En nähnyt ikinä sitä vainajaa, vaikkakin se teki mullekin käsitöitä. Matka oli aika nolo, sanoisin. Silloin pidin sitä tylsänä, koska vainaan "läsnäolon" takia ei saatu kuunnella musiikkia. (En tosin vieläkään tiiä, saako kukaan hautajaismatkallaan kuunnella musiikkia, ainakaan iloista ja maallista.) Mä piirsin niin pitkään, kunnes tuli pimiää. Matka kesti monta tuntia.

Matkan aikana törmäsin äiteni kaa Särkänniemen kohdalla Kiitos kännistä- kylttiin ja mä "viisaana" tyttönä menin mainitsemaan asiasta vielä kirkolla. Matkalla hautajaisiin syötiin pizzaa, koska kaikille tyyliin tuli nälkä. Hautajaiset eivät olleet yhtään kivat, vaan pidin niitä "tyhminä, idioottimaisina ja tylsinä." 

Tää kuva on otettu hautajaisten jälkeisenä päivänä. 

Menin tän ansiosta nolaamaan itseäni täydellisesti. Haukuin ruuan lyttyyn (siellä oli jotain kiusausta) ja ko kysyttiin "mistä tunsitte *vainaan nimi*" , niin mä vastasin tyyliin "emmä tiiä, en oo koskaan tavannu sitä ja silleen...". Suurimman osan ajasta mä vaan olin käytävällä juoksemassa ja muuten vaan olin vittumainen käytävällä haahuilija. Milloin istuin rappusilla, milloin penkillä.

Se reissu meni muutenkin itseni nolaamiseen. Jopa oma osuuteni siinä yhteiskuvassa meni irvistämiseksi. Onneksi kovalevyllä ei ollut sitä yhteiskuvaa.