>

maanantaina

Sievän hymyn takana on...

Tyttö, joka on pahoinpitelty niin fyysisesti ko henkisesti.
Tyttö, joka elää jatkuvasti peloissaan. Pelkää että mitä helvettiä sitten tapahtuu.
Tyttö, joka kokee elämäänsä taakaksi. Miksi asun vielä kotona ja "käyn" vielä koulua?
Tyttö, joka olisi kuollut jos olisi yhtään harkitsemattomampi.

Tyttö, jonka elämä on ollut yhtä nuoralla tanssimista.

Ja silti hymyilen koska huuleni on siihen sinetöidyt.

Että sellasta mulla tällä kertaa... 


Pelkään poistua kotoa, lähteä yhtään mihinkään, 
  olla tekemisissä muiden ko kavereiden ja läheisten kanssa, 
    kovia ääniä, tuntemattomia, sitä että puhelin soi, 
      sitä että romahdan pahemman kerran julkisilla paikoilla, 
         kuolemaa, piikkejä, ilmapallojen poksahtamista, liitu-kynsi -yhdistelmää,
           sitä että menettäisin malttini ja kävisin toisten kimppuun...

A U T T A K A A . . .
(kai mä en tän takia naiseksi kutsukkaan itseäni)

EN ANSAITSE TÄTÄ. 
Missä mun joulumieli?                                            
Mihin hävisi onnellinen Mirre?                        
Olen pahoillani...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti