en ois uskonut että oisin niin raivohullu ko oon
mutta mä oon
ajattelemassa fantasioita kuolemista omin kätösin tehtynä
mutta mä ajattelen
koska mun mieli on todella rikki
eikä edes kovinkaan kaunis
miks miks miks
kerran näin unta että mut tapetaan seppuku -miekalla
mä itkin ja toivoin kädet ristissä että "voi voi kunpa tää ei ois enneunta"
mä tiiän etten loppupeleissä uskaltaisi sellaisiin
mutta mä tiiän myös sen
että psykoosiin päästyään kaikki on mahdollista
mä toivon että mut ois voitu pelastaa
nyt on liian myöhäistä
lapsuuteni on pilattu jo neljätoista vuotta sitten
ootteko te nyt iloisia, ala-asteeni ohjaajat?
ootte nostamassa maljaa, ko teen kuolemaa
oon katkera kaikesta tästä mitä mulle on sattunut
ilman välittäviä henkilöitä oisin jo tuhkaa
mut mut mut
mulla ei ole elämänhallintaa edes atomin mitassa
mun elämästä ei saa järjen otetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti