>

tiistaina

Kattotytöt


Istun katon päällä. Sateessa, tietämättömänä mistään mitään. Onneksi se katto on suht tasainen, eikä kukaan huomaa sitä ko olen siellä. Eikä siellä ole muuta mun lisäksi oo ko sinä. 

"Darja, mä kelasin yhtä juttua. Hypätään yhdessä täältä alas.", sanoin.
- "Ei käy, en halua ottaa sitä riskiä että ollaan kusessa vain siksi että ollaan tässä juuri nyt. Enkä haluaisi pilata jalkojani, ne ovat jo suht heikot.", Darja sanoi.

Totta. Ei ollut fiksusti ajateltu. Mutta emmä tänne haluaisi jäädäkkään, mua paleltaa. Pelottaa että ollaan molemmat kipijöinä huomenna.

"Tuol on nää tikapuut. Ryömitään sinne, ei sinne hypätä. Sinne mie ainakin meen. Entä sie?", Darja sanoi.
"Mitäs jos liukastut, mä en ehkä uskalla...", sanoin.
"Ai, et sitte kehtaa?", Darja sanoi ja muutin mieleni.

Mentiin yhdessä sinne. Darja meni ekana, mä perässä. Että täällä osaakin olla kylmä. Siellä nythän on marraskuu. Tai kaamoskuu, niin ko Darjan esi-isien äidinkielellä.

Että tällainen selviytymistarina. Ai niin ja Darjan kaverin eli tarinan kertojan nimi on Anmari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti