>

2017/09/26

Olipa kerran Sonja


"Tämä kuva on vain yksi niistä jutuista, 
jotka menivät tuona vuonna pieleen"

Silloin sä olit neljätoista, sussa oli täynnä epävarmuus
oppimaan et niinkään innokas

Menit muiden sormiennapsautusten mukaan,
kokeilit kaikkea mitä sulle tyrkytettiin

Olit kiltti ja melankolinen, yleensä ikäsesi eivät sitä ole
muut olivat viikonloput puistoissa päihteiden kimpussa



Samaan aikaan sie vaan mietit ja kelaat,
"Ei musta oo mihinkään"

Vain siksi koska olit erilainen
Vain siksi koska olit se otus omituinen



Kukaan ei juurikaan rakastanut sua, koska olit erilainen
Jos joku tuli, sitten sua syyllistettiin valheellisista asioista

Huusit apua koulun käytävillä, turhaan
kotona pidättelit itkua ko muutakaan ei voinut

Siskosi kysyi sulta "miten voit?"
sanoit että "hyvää", hän ei uskonut

Menitte yhdessä syrjään, kaikki sai sitten tietää totuuden
"Ethän naura jos sanon ettei mulla oo enää toivoo"



Samaan aikaan ajattelit tätä sananparsia
"Ei musta oo mihinkään"

Vain siksi koska olit erilainen
Vain koska olit monella tapaa vähemmistöä



Sitten helvetti oli irti
sitten koulu vaihtui
sait muutamia kavereita
oliko se liian myöhäistä

Pääsi sekosi aivan täysin 
kätesi täynnä verisiä avunhuutoja
menit hakemaan sitten apua
sait lopulta apua

Mikään ei oo liian myöhäistä
hienoa että selvisit kaikesta tästä
olet tänään voimissasi
menet tänäänkin omilla jaloillasi

6 kommenttia:

  1. Upea piirtely!

    Elämän vastoinkäymisiä tulee kohdallemme, mutta niistä voi selvitä.
    Kiitos runosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tulee, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Jos on tarpeeksi vahva ja sisukas, niistä selviää.

      Kiitos kehuista! ☺

      Poista
  2. Pitkä tie kuljettavana ollut, onneksi askeleet ovat tuoneet eteenpäin, tähän hetkeen, jolloin on vahvempi kuin silloin joskus.

    VastaaPoista
  3. Herkkyyttä ja voimaa näen kauniissa kuvassasi. Seesteistä syksyä sinulle Mirette!

    VastaaPoista