Aamuyön jälkeen

*Jatkoa edelliselle runolle*

Kello on jo aamukuus,
siinäkin vasta ihanuus.

Aurinko alkaa nousemaan,
lehdet puista tipahtaa.

Tästäkin tuli meille uneton yö,
kaikilla muilla alkaa koulu tai työ.

Läheisellä niityllä ei näy muuta ko laaksoa ja vettä,
mutta katoppa toisella puolen mettää.

Äänemme ovat käheinä viime yön rallatuksista. 

Oisko nukkumaanmeno jo vihdoinkin aiheellinen?