Villejä katseita (ja kelejä)

Sul on katseet villit
ne on yhtä tiheet ko millit

Näin mul sanottiin
ko lupaa mul anottiin

Mutta mihin... katseltiin
samal ko neniteltiin

Vähän niin ko siinä
Robinin ja Sannin duetos...

Samal sie sanoit biisil että
"kiitos muttei kiitos"

Et tainnut ilahtua siitä

Näin ulkona ko tuolla sataa
sada kovempaa kohta

Mul on kamera joka kestää
tää on sitä syksyntää

Naapurin lapsetkin ihastelee
vaikka ne vähän arastelee

En ihmettele yhtään
hekin ovat fiksumpia ko me

Tosin heillä on huomennakin herätys kerhoihin ja kouluihin,

 me nukutaan huomisenkin aamun ohi suosiolla

Aamuyön jälkeen

*Jatkoa edelliselle runolle*

Kello on jo aamukuus,
siinäkin vasta ihanuus.

Aurinko alkaa nousemaan,
lehdet puista tipahtaa.

Tästäkin tuli meille uneton yö,
kaikilla muilla alkaa koulu tai työ.

Läheisellä niityllä ei näy muuta ko laaksoa ja vettä,
mutta katoppa toisella puolen mettää.

Äänemme ovat käheinä viime yön rallatuksista. 

Oisko nukkumaanmeno jo vihdoinkin aiheellinen?

Nukkuminen on heikoille

Kello on neljä aamuyöstä,

vielä hereillä vaikka 

seuraavana päivänä muilla töitä

Me kaks, elikkäs mie ja mun komppis

me lauletaan yhdessä Syksyn säveltä

mietitään maailmanmullistavia asioita

Soittolista päällä, ehkä liian kovalla,

meitä ei kiinnosta, eikä näytä naapureitakaan

Ainakaan ne ei myönnä asiaa

Osalla on pieniä lapsia, osalla isompia,

osa elävät yksin, tai kaksin, tai solussa

Meillä nukkuu vain koira nimeltä Max

joo että vetäkää paremmaks

Laulan suuni käheäksi, 

sanon mitä ajattelen yötä päivää