Viimeinen päivä koulussa, jengiä lähtee lomalle. Olisi viimeinen mahdollisuus nähdä hänet. Niin, hänet. Tyttöjä kamalissa mekoissa, poikia puvuissa. Ja sitten olin minä joka olin vaaleenpunaisessa keijuasussa ja risaisessa kissahupparissa kera rikkinäisten sukkisten ja vaaleenpunaisten Dr. Martens -kenkien kanssa. No, olen aina se outolintu. Joka kerta. On aika mennä saliin, ovet aukesi. Minä ja muut ysiluokkalaiset saatiin etuoikeus eturiveihin esiintyjien kanssa. Mä olen molempia, niin on hänkin. Mutta miksi lava on puoliksi suljettu? Juontaja tuli lavalle hössöttämään jotain että ensimmäiseksi on puheita. Tylsiä puheita. Olin nukahtamisillani, en ole mikään aamuihminen. Vasta opettajani herätti mut sanoen kuiskaten ”Nyt on teidän vuoro”. Mä menin kiltisti muiden kanssa pukukoppiin. Lavalla esiintyi rokkibändi Mr. Aslak & Wounded Knee Family Pride laulamassa omia versioita mm. Nirvanan ja AC/DC:n biiseistä... siis oikeesti...
